Sous le ciel de Paris 1

Viikonloppu Pariisissa ... ei kiirettä, herkullista ruokaa ja juomaa hyvien ystävien seurassa; hiukan kulttuuriakin mahtui kolmen päivän oleskeluun. Koska seurassamme oli kokematon Pariisin kävijä hyppäsimme hop on - hop off bussiin ja jäimme pois aina, kun teki mieli tutustua lähemmin johonkin kohteeseen. Oiva tapa nähdä niin rive gauche kuin rive droite eli Seinen kumpikin puoli. Jono Notre Damiin oli valtavan pitkä, joten suuntasimme Panthéoniin missä emme olleet käyneet aikaisemmin. Siellä ei ollut merkittävää jonoa ja koska sää oli sateinen ja kylmä oli kivaa päästä sisälle lämpöön. Ulkokahvilat eivät liiemmin houkutelleet, kuumat rommi-totit sisäpuolella sitä enemmän.

Kuvia Panthéonista seuraavaksi.

Panthéon on vuonna 1789 valmistunut kirkko, joka on tunnettu Ranskan suurmiesten hautapaikkana. Täällä lepäävät mm. Voltaire (viimeinen kuva), Rousseau, Victor Hugo ja Marie Curie.

Asuimme Hôtel Vendôme Saint-Germainissä, joka sijaitsee Latinalaiskorttelissa. Pieni ja vaatimaton hotelli rauhallisella kadulla (8, rue d'Arras). Hyvää palvelua ja lobbyssa ilmainen tarjoilu (viiniä + pientä naposteltavaa).

www.hotelvendomesaintgermain.com

Muutama kuva boulevard St Germainilta. Nouseeko vesi kielelle?

Metrolla pääse kätevästi Père-Lachaisen hautausmaalle, joka on peräti 43 hehtaaria (Pariisin suurin). Se otettiin käyttöön 1804. Ilmainen sisäänpääsy. Siellä sielu todellakin lepää ja ei uskoisi että suurkaupungin vilinä on lähellä, niin hiljaista siellä on. Hautakivillä on monta mielenkiintoista tarinaa. Täällä lepäävät mm. Edith Piaf, Oscar Wilde, Molière, Maria Callas, Jim Morrison, Frédéric Chopin, Isadora Duncan, Yves Montand, Sarah Bernhardt ja Jean de la Fontaine.

Uusia ja vanhoja hautoja sikin sokin ja kivisiä katuja, joten varustautukaa mukavilla tossuilla, jos aiotte kävellä pitkiä matkoja. Huomaan nyt että kuvia on tosi paljon, joten lopetan tähän ja toinen osa tulee myöhemmin.
A suivre...

Sous le ciel de Paris 2

Viimeinen kuva-kavalkaadi Pariisin matkalta. Ensin Montmartre kehnossa säässä tällä kertaa. Klassinen kahvila-ravintola charmikkaine eri-ikäisine tarjoilijoineen piristää kuitenkin harmaankin päivän.

Klassinen aperitiivi Pernod + vettä ja jäitä maistuu anikselta ja kuten asiaan kuuluu houkuttelee esille pienen näläntunteen.

Sacré-Coeur kuvattuna väärältä suunnalta...

... ja oikealta.

La Sainte-Chapelle Notre-Damen lähellä. Gotiikan helmi, Notre-Damea paljon pienempi, mutta sisältä hienostuneempi ja  kauniimpi. Valtavat keskiaikaiset lasimaalaukset ja voimakas värimaailma saavat sanattomaksi.

Valloittava mosaiikkilattia.

Illallisristeily Seine-joella. Pariisi iltavalaistuksessa on aina yhtä henkeensalpaavaa. Lukuisat yritykset järjestävät näitä risteilyjä: nyt valitsimme Bateaux Parisiens, joka ehkä ei ollut paras valinta. Luottokortilla maksu takkuili ja vaikka olimme tehneet varauksen etukäteen, jouduimme kinaamaan hyvän tovin. Luulen että käytimme Bateaux Vedettes-nimistä yritystä viimeksi. Siellä oli valkoiset pöytäliinat ja romanttista viulumusiikkia, mitä nyt jäätiin kaipaamaan. Yleensä ruoka on kaikilla laivoilla hyvää ja jonkinlaisia musiikkiesiintyjiäkin löytyy aina.

Lopuksi haluan suositella ravintolaa, joka sijaitse vastapäätä Père-Lachaisen -hautausmaata. Kävellessä hautausmaalla ja ihaillessa kaikkien kuuluisuuksien hautoja voi nälkä yllättää ja silloin kannattaa kipaista kadun yli tähän Au Rond Point-ravintolaan. Kohdallemme osui onneksi Ranskan miellyttävin, nopein, osaavin ja humoristisin tarjoilija. Kaikki kävi kuin tanssi: sipulikeitto, avokado-rapusalaatti, maalaissalaatti, päivän liharuoka ja juomat tulivat eteemme kuin liukuhihnalta. Tarjoilija ehti jopa rupatella välillä ennen kuin taas ryntäsi palvelemaan muita asiakkaita. Ranskalaiset tarjoilijat ovat tehokkuuden mestareita.

Riistapata + viinivinkki

Valmistan yleensä lihapadat siitä, mitä kotoa löytyy ... mutta tällä kertaa slow cookerini meinasi pilata koko kokkauksen. Suunnitelmani oli antaa padan muhia slow cookerissa yön yli. No onnekseni heräsin yöllä ja menin keittiöön todetakseni että sc oli sammunut. Se johtui varmaan siitä, että säilytän slow cookeriani ruokakellarissa missä on kosteutta. Eipä ollut ensimmäinen kerta. Siirsin nopeasti kaikki ainekset + hiukan lisää viiniä ja fondia Creuset-pataan. Laitoin sen uuniin 150 asteeseen, missä se sai muhia noin nelisen tuntia sillä aikaa kun yritin nukkua. 

Käytin seuraavia aineksia:

1,6 kg peuraa paloina

1 palsternakka

2 lilaa porkkanaa

2 isoa keltasipulia

3 valkosipulin kynttä

2 rkl kuivattua ukonsienen jalkaa, murskattuna

timjamia

rosmariinia

laakerinlehtiä

lipstikkasuolaa

chilisuolaa

mustapippuria

riistafondia + vettä

punaviiniä

hieman soijaa

1 paketti pekonia

suppilovahveroita

hillosipuleita

1,5 dl ruokakermaa, pekoni & sipulinmakuinen

1. Ruskistin ensin peuranpalat voissa ja ruskistin myös kasvikset nopeasti. Laitoin ne pataan yrttien, mausteiden ja nesteen kanssa. Käytä vähemmän nestettä, jos käytät slow cookeria.

2. Laitoin padan 150 asteiseen uuniin noin neljäksi tunniksi. Lisäsin hieman nestettä, kun otin sen pois uunista koska pata näytti aika kuivalta. Mutta hyvää siitä tuli loppujen lopuksi.

3. Paistoin pekonia ja suppiksia, jotka lisäsin kun pata oli valmis. Lisäsin myös 1,5 dl kermaa ja hieman hillosipuleita (purkista).

Peurapadasta tuli oikein herkullista ja tarjoilin sitä perunamuusin, uunipaahdetun ruusukaalin ja myskikurpitsan kera. En itse ollut mukana kaatamassa peuraa ... vaikkakin metsästystutkinto löytyy takataskusta. Olen siinä onnellisessa asemassa että minulla on avuliaita ja ihania naapureita! Kiitos Kitty!

Nautimme tätä täyteläistä ja tanniinista portugalilaista punaviiniä padan kanssa. Viini sisältää tummien marjojen, makeiden mausteiden, tumman suklaan, kahvin ja kirsikan aromeja. Maku on runsas ja täyteläinen. Tämä viini on nimenomaan ruokaviini, joka sopii parhaiten riistaruokien tai ryhdikkäiden lihapatojen kanssa. Voimakkaat juustotkin sopivat hyvin viinin kaveriksi.

Karhunvatukkamarmeladi appelsiinilla ja vaniljalla

Kesällä karhunvatukat kasvavat  ja lisääntyvät hullun lailla, mutta yleensä viimeiset raakileet eivät ehdi kypsyä ennen kylmempien ilmojen saapumista. Poimimisen kannalta karhunvatukat ovat ihannemarjoja, koska kipot täyttyvät nopeasti ja marjat ovat kauniita ja herkullisia. Viime kesän marmeladisatsi loppui viikkoja sitten ja ilahduttaakseni miestäni keitin nyt uuden satsin pakastetuista marjoista. Homma ei vaatinut isompia ponnistuksia.

Ainekset:

500 g pakastettuja tai tuoreita karhunvatukoita

250 g hillosokeria

1/2 appelsiini, raastettu kuori ja 1-2 rkl mehua

1 vaniljatanko/vaniljapulveria/vaniljasokeria

1. Huuhtele appelsiini ja raasta uloin kuorikerros. Puolita appelsiini ja purista muutama lusikallinen mehua. Puolita vaniljatanko.

2. Sekoita kaikki ainekset kattilassa ja keitä 10 minuuttia. Poista vaahto pinnasta tarvittaessa. Murskaa marjoja hieman kattilaa vasten.

3. Laita marmeladi steriileihin lasipurkkeihin ja laita kannet päälle marmeladin ollessa vielä lämmin. Säilytä viileässä.

Kommentti: Tein tuplasatsin tällä kertaa. Olen aikaisemmin käyttänyt sitruunaa appelsiinin tilalla. Marmeladista tulee silloin vähemmän makeaa. Tuplasatsiin käytin ainoastaan yhden vaniljatangon. Se antaa tarpeeksi makua kunhan muistaa raapia siemenet marmeladin joukkoon. Täältä löytyy linkki aivan jumalaiseen pikaromtopfiin karhunvatukoista ja hieman ravintotietoa karhunvatukoista.

http://forrecuisine.blogspot.fi/2016/09/karhunvatukoita-tummia-kaunottaria.html