Yrttitee lehmuksenkukista

Etelä-Suomen puistolehmukset ovat jo osin lopettaneet kukintansa, mutta kotimaiset pienilehtiset metsälehmukset (tilia cordata) ovat juuri nyt täydessä kukassa. Maalaisbistron ympäristössä on huumaava lehmuksenkukkien tuoksu ja puissa käy aika surina, kun mehiläiset ja muut hyönteiset keräävät mettä. Nyt kiireesti keräämään kukkia, sillä sesonki on lyhyt. Kukkia näet ei enää tule kerätä kun terälehdet ovat pudonneet.

Kukat kerätään suojuslehtineen ja kuivataan pimeässä ja ilmavassa paikassa. Tällöin niin kukat kuin suojuslehdet säilyttävät värinsä paremmin. Kuivatusaika on noin kaksi viikkoa ja kuivumisen myötä kukkien tuoksu tulee intensiivisemmäksi ja hunajaisemmaksi. Kuivattuja kukkia kannattaa säilyttää esimerkiksi paperipussissa, jolloin ne pysyvät sopivan kuivina.

Ranskassa lehmuksenkukkateen nimi on tisane ja sen katsotaan rauhoittavan hermostuneisuutta ja helpottavan nukahtamista. Siksi monet ranskalaiset nauttivat kupin tisanea illalla ennen nukkumaan menoa. Tisanea valmistetaan kuten teetä; noin teelusikallinen  lehmuksenkukkateetä kahta desilitraa kiehuvaa vettä kohti. Juoma saa hautua kymmmenisen minuttia ja sen voi maustaa hyvälaatuisella hunajalla. Tisane on Ranskassa ja Saksassa myös flunssa- ja kuumelääke. Sitä ei kuitenkaan tule nauttia kohtuuttomasti, koska sillä on katsottu olevan lääketieteellisiä vaikutuksia. Sydäntaudeista kärsivien ja raskaana olevien naisten kannattaa  välttää tisanea. Kovin vaarallista se ei nyt kuitenkaan voi olla, koska ranskalaiset vanhat rouvat tapaavat juoda kupillisen lehmuksenkukkateetä lähes joka ilta.

 Tässä oltiin vähän liian aikaisin liikkeellä; lehmus ei vielä kukkinutkaan mutta kuvat ovat niin kivoja, että pääsivät nyt mukaan kuitenkin! Seuraavissa kahdessa kuvassa lehmus kukkii täysillä.

Puutarhurin pinaattitortilla

Kesän viileydestä huolimatta Maalaisbistron keittiöpuutarhassa rehottaa pinaatti. Se on oivallista paistettuna, mutta mieheni "puutarhuri" päätti yllättää minut ja valmistaa tuoreesta pinaatista espanjalaisen pinaattitortillan.

Pinaattia kannattaa ottaa reippaasti ainakin noin 200 grammaa tai enemmänkin, jos on ihastunut sen makuun. Loraus öljyä pannuun ja sinne ensin silputut sipulit ja yksi silputtu valkosipulin kynsi (yksi iso tai kaksi pientä) sekä sitten perään pinaatti pienissä erissä. Noin parin minuutin kääntely hoitaa asian ja suuri pinaattikasa on sulanut aika pieneksi. Pinaatti saa sitten jäähtyä hetken. Sillä aikaa rikotaan 2-4 kananmunaa, sekoitetaan munamassa haarukalla ja maustetaan pippurilla, suolalla ja mausteilla. Maustaminen on makukysymys; mieheni käytti pippuria, inkivääriä ja chilijauhetta/pimentónia. Pinaatit sekoitetaan munamassaan ja paistetaan aika miedolla lämmöllä (ensin kuumemmalla ja sitten lämpöä lasketaan). Kääntäminen ei ole vaikeaa: lautanen apuna valutetaan tortilla lautaselle ja käännetään sitten kypsentämätön puoli lautasen avulla takaisin pannulle. Helpompaa kuin miltä kuulostaa.

Tortillasta tulee paljon ruokaisampi, jos siihen laittaa pinaatin lisäksi perunaa tai juustoa, mutta pinaattitortilla on hienostuneempi ja varsinainen sesonkiruoka. Kippari-Kalle sai lihaksensa pinaatin raudasta: se nyt ei taida ihan pitää paikkaansa. Jos nyt ei superlihaksia niin melkoisia terveyshyötyjä pinaatista kuitenkin saa: näkökyky paranee ja pinaatin sisältämät A-ryhmän vitamiinit vahvistavat verisuonia ja ehkäisevät silmänpohjan rappeutumista. Joten ei Kippari-Kalle ollut aivan väärässä.

Minun salsa Romesconi

Romesco-kastike on espanjalainen keksintö, joka on kotoisin Tarragonasta ja kuuluu Katalonian keittiön perussalsoihin. Jo 1400-luvulla Kolumbus toi isoja paprikoita Amerikasta Espanjaan. Näitä käytettiin sitten mm. tähän kastikkeeseen. Reseptistäni puuttuvat tomaatti ja leipä, jotka yleensä sisältyvät tähän salsaan. Kastike sopii lihan, kalan, merenelävien ja kasvisten kanssa. Leivän päällä se on myös herkkua.

Tarvitset:
100 g kuorittuja manteleita
250 g paahdettua paprikaa (voit hyvin käyttää purkkipaprikaa ellet ehdi itse paahtaa!)
1 rkl balsamicoa
2-3 valkosipulin kynttä
1-2 tl chiliflakes
1-2 tl suolaa
1,5 dl kylmäpuristettua rapsiöljyä/oliiviöljyä (käytin ihanaa rapsiöljyä, joka sisälsi mäkitimjamia. Kiitos Inger & Jan, jotka toivat pullon minulle Ölannista)
0,5-1 dl auringonkukkaöljyä

Laita blenderiin kaikki ainekset paitsi öljyt. Surauta sileäksi. Lisää sitten öljyt ohuena nauhana blenderin käydessä. Anna salsan seistä yön yli tai ainakin pari tuntia, niin että maut kehittyvät. Maista ja lisää chiliä ja suolaa jos haluat. 

Itse asiassa tämä salsa romesco on mieheni suosikkikastike. Siksi säilytän sitä kauniissa kulhossa, jonka olen perinyt anopiltani. Ja kuten sanottu, niin romesco sopii lähes kaikkeen ruokaan!

Aasialainen coleslaw

Ihanan freesi, hapokas ja aasialaisvivahteinen coleslaw. Teet sen 5-10 minuutissa ja se on mainio syötävä kesähelteessä joko salaattina tai lisukkeena. Resepti tulee Elle Mat & Vin lehdestä.

Ainekset:

330 g valkokaalia, suikaleina

3 porkkanaa, raastettuna

1 punainen chili, renkaina

1 rkl kalakastiketta

1 rkl riisiviinietikkaa

1 rkl palmusokeria/hienoa sokeria

1/2 dl hienonnettua korianteria

1 1/2 limeä, mehu

suolaa

limeviipaleita koristeluun

Tee näin:
Sekoita kaikki ainekset kulhossa, mausta suolalla. Sekoita hyvin, laita kelmu päälle ja anna olla jääkaapissa noin 30 minuuttia. Laita limelohko jokaiseen annokseen. Miten kauemmin salaatti saa levätä sitä maukkaammaksi se muuttuu.

Kakolanruusu Turussa - miellyttävä vankilakokemus

Mietimme mihin mennä lounaalle gourmetystävien kanssa ja eräs tuttava vinkkasi, että tämä pop-up ravintola entisessä vankilassa ei olisi huono valinta. Sijainti Kakolanmäellä, minne nyt ollaan rakentamassa asuntoja, oli tietysti kovin kiinnostava. Neitokainen kuvassa oli kuin leikattu ranskalaisesta muotilehdestä JA sen lisäksi todella osaava ja miellyttävä tarjoilija. Kiitos kaunokainen erinomaisesta palvelusta!

Tiimi, joka vetää Kakolanruusua on sama kuin ravintola Kaskiksessa: Erik Mansikka luotsaa tätäkin ryhmää. Kaskishan on maan kuulu hyvästä ruoastaan. Valitsimme neljän ruokalajin yllätysmenun viinipaketteineen...kuljettajat joivat pelkästään samppanjaa.

Aloitimme pullollisella tätä samppanjaa. Se on tehty ainoastaan kahdesta viinirypälelajikkeesta, mikä on aika harvinaista. Maku oli ok, muttei tämä samppanja ole kuitenkaan yhtä lailla elegantti ja ylellinen kuten perinteisempi sampanja. Vähemmän kuplia mutta pähkinä- ja hedelmävivahteet toimivat hyvin menun ruokalajien kanssa (meille viinipaketitta oleville kuskeille).

Leipä, joka tuotiin eteemme, oli aivan ihana unikonsiemenlevainleipä. Rapea kuori ja pehmeä sisus. Kehuja tuli. Salaatti oli Caesar-mainen ja sisälsi vihreää salaattia, parmesaanikreemiä, raastettua parmesaania ja rapeita krutonkeja. Raikas ja hyvänmakuinen. Perunasalaatissa oli siikliperunoita Paraisilta, silliä, keitettyä kananmunaa ja marinoitua punasipulia. Se ei tehnyt vaikutusta - olisi ehkä kaivannut enemmän silliä ja punasipulia.

Toinen ruokalaji oli grillattuja kanankoipia. Olivat ihan mukiin meneviä mutta maustefriikkinä kaipasin enemmän tulisuutta glaseerauskastikkeessa. Tiedän olevani hankala, pyydän anteeksi.

Menun kolmas ruokalaji oli ylivoimaisesti paras kaikista. Erinomaisesti grillattua Ahvenanmaan härän filettä taivaallisella glaseerauskastikkeella. Kastike koostui possun luista, kasviksista ja sienistä ja oli tietysti saanut muhia tuntikaupalla. Lisukkeina perunavihannesvartaita ja tzatzikikastiketta.

Jälkiruoka oli sekä näyttävä että suussa sulava. Se koostui belgialaisesta vohvelista, jugurttirahkajäätelöstä ja marinoiduista mansikoista. Pöytänä meillä oli vankilasellin ovi lukkoineen. Toimi erittäin hyvin! Voin vain täydestä sydämestä suositella tätä miellyttävää ravintolaa taidokkaine kokkeineen ja osaavine henkilökuntineen. Nautimme miljööstä ja ruoasta runsaan kahden tunnin ajan ihanassa säässä. Aikaa ei jäänyt vankilakierrokselle tällä kertaa mutta, palataan varmasti!

https://www.kakolanruusu.fi/

https://www.kakolanruusu.fi/en/