Raparperikompotti (n)ice creamin maustajaksi

Minun oli pakko testata miten kompotti, joka oli tehty raparperista, hunajasta, inkivääristä ja korianterin siemenistä  suhtautui nice creamiin. Ei tullut yllätyksenä että banaani-mansikka-kompottiyhdistelmä vei jalat alta (no ei nyt ihan). Superhyvää nice creamia joka tapauksessa.

Ainekset raparperikompottiin:
5 dl raparperikuutioita
1/2 dl hunajaa
1 rkl raastettua inkivääriä
1 tl murskattuja korianterin siemeniä

Anna raparperikuutioiden sulaa muiden ainesten kanssa miedolla lämmöllä muutama minuutti. Sekoita välillä. Odota että kompotti jäähtyy.

Ainekset nice creamiin:
1 banaani, pakastettu siivuina
kourallinen pakastettuja mansikoita
noin puolet raparperikompotista

Laita kaikki ainekset blenderiin ja surauta nopeasti tasaiseksi. Lisää kompottia oman maun mukaisesti. Syö heti. Tämä kompottihan sopii vallan mainiosti jätskin, puuron tai jugurtin kaveriksi. Kokeile myös smoothien valmistuksessa.

Tästä satsista tuli kaksi reilua annosta.

Koska ruokakuvat jäivät vähiin tänään, ajattelin näyttää missä vaiheessa "puutarhurini" rakastetut puut ovat. Aika kauniita minunkin mielestä.

Koristeomena

Saarni 

 Tammi

Mantsurianjalopähkinä

Pyökki

Ja puutarhuri itse elementissään.

Raparperikastiketta ja ankanrintaa

Raparperi taipuu moneen. Aina ei ole pakko tehdä sitä iänikuista raparperipiirakkaa. Raparperikastike on napakymppi lisuke ankanrinnalle, joka rakastaa kirsikkaa, vadelmaa, herukoita ja marjoja, joissa on sopivassa suhteessa sekä makeutta että hapokkuutta. Kastikeresepti tulee kirjasta "Maulavirta: Lähiruokaa - makuja maaseudulta".

Ankanrintojen paistovinkki löytyy tästä
http://forrecuisine.blogspot.fi/2016/09/ankka-helppo-ja-herkullinen.html

Raparperikastike riitti ainoastaan kolmelle tällä kertaa ... oli nimittäin sen verran hyvä.

Tarvitset:
1 puolikkaiksi renkaiksi leikattu iso sipuli
4 tl raastettua tuoretta inkivääriä
3 dl sentin paloiksi pilkottua raparperia
4 rkl hunajaa
3 vartta silputtua persiljaa
2 dl valkoviiniä, makea tai kuiva

Laita sipulirenkaat samalle kuumalle pannulle missä olet paistanut ankanrinnat. Kuullota hetki. Lisää inkivääri ja heti perään raparperi, hunaja ja persilja. Kaada päälle viini. Keitä hiljalleen noin kymmenen minuuttia.

Käytän yleensä tätä kotimaista Hunajayhtymän hunajaa, joka sisältää myös kuitua.

Raparperia ei yleensä ole pakko kuoria jos se on tuore ja kunnolla puhdistettu.

Lasillinen valkoviiniä, jossa on hiukan makeutta sointuu hyvin tämän ruoan kanssa. Lisukkeeksi riisiä tai pelkkää leipää.

Marjatartaletit crème pâtissièrilla

Halusin välttämättä näyttää teille kukkivan venäläisen luumupuumme ja siksi teinkin nämä tartaletit, jotka sopivat tunnelmaan. Täytteenä on crème pâtissièria ja viime kesän marjasatoa. Pakasteesta löytyy vielä omia karhunvatukoita, puna- ja mustaherukoita ja metsämansikoita. Kaikki luomua. Yleensä syön niitä jugurtin tai aamupuuron päällä. Marjojen ihanat värit saavat jo hyvälle tuulelle, eikö totta? Puhumattakaan terveysaspektista!

Tein jo edellisiltana crème pâtissièrin. Se säilyy hyvänä muutaman päivän jääkaapissa.

Crème pâtissière:

2 munankeltuaista

3 dl punaista maitoa

60 g sokeria

15 g maizenaa

20 g vehnäjauhoa

suolaa

Vispaa keltuaiset sokerin kanssa, lisää jauhot, maizena ja suola. Kaada kiehuva maito joukkoon vähitellen sekoittaen koko ajan. Kaada seos kattilaan ja siirrä liedelle. Sekoita koko ajan kunnes seos tulee kiehumispisteeseen, vähennä lämpöä ja anna seistä muutama minuutti, kunnes seos tarttuu lusikkaan. Älä unohda sekoittaa koko ajan! Ota pois liedeltä ja anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa.

Tätä tehdessäni puuhasin muitakin asioita, siksi laitoin kai liikaa maizenaa ja tulos oli aika kompakti seos. Muttei hätää: kaadoin joukkoon hiukan Marsalaa, joka myös lisäsi pikkuisen terävyyttä seokseen. Ei paha!

Olin ostanut Lidlin puff pastryä/lehtitaikinaa, joka säilytetään jääkaapissa, ei pakastimessa. Sitä halusin testata näihin tartaletteihin. Taikina ei sisällä paljon sokeria, joten sitä voi mainiosti käyttää suolaisiin leivonnaisiinkin.

Taikina on valmiiksi kaulittu paperille. Otetaan vain pakkauksesta ja leikataan sopiviin paloihin. Käytin mallina pientä kantta, joka oli hieman vuokia isompi. Voitelin vuoat kunnolla sulatetulla voilla ennen kuin laitoin taikinapalat niihin. Taikinan päälle pienet voipaperipalaset ja sitten kuivia herneitä jotta pohja ei nouse paiston aikana.

Laitoin uunin 225 asteelle ja annoin tartalettien olla uunissa 15 minuuttia. Sitten poistin herneet ja laitoin vuoat uudestaan uuniin viideksi minuutiksi, jotta pohjat varmasti olisivat kypsät. Poistin tartaletit vuoista ja annoin niiden jäähtyä. Säilyvät hyvin ilman täytettä muutaman päivän kuivassa paikassa. Täytä ne vasta vähän ennen nauttimista. Ensin kerros crèmeä ja sitten marjoja. Hieman puuterisokeria päälle ja kauniit leivokset ovat valmiit nautittavaksi kahvin, teen tai makean viinin kanssa. Sampanjahan sopii myös, mutta on varmaan sanomattakin selvää että sitä voi juoda milloin vain.

Kommentti: Olen aikaisemmin tehnyt näitä paakkelseja murotaikinasta. Silloin ei tarvitse häärätä herneiden kanssa, joten helpommalla pääsee. Murotaikina sisältää enemmän sokeria kuin tämä lehtitaikina. Toisaalta, jos haluaa päästä helpommalla, voi laittaa taikinarinkulat suoraan leivinpaperin päälle pellille ja paistaa. Silloin niistä tulee korkeita torneja kuten puff pastry- kuvassa ylhäällä.

Nauti sopivassa seurassa aurinkoisena päivänä!

Pienet suolaiset munakasmuffinsit

Nämä pienet suolapalat sopivat mainiosti aamiaiseksi/brunssipöydällä ja myös kevään/kesän seisovaan juhlapöytään. Käteviä myös veneretkelle tai piknikille koska ovat yhtä hyviä kylminä ja sen lisäksi helppoja ottaa mukaan. Täytin omani 1) grillatulla parsalla, graavatulla lohella ja raastetulla juustolla, 2) chorizolla, mustilla oliiveilla, basilikalla ja juustolla, 3) paprikalla, savukalkkunalla, basilikalla ja juustolla. Voit valita omista suosikeistasi tai ruokatähteistä ...  hävikistä herkuksi.

20 pieneen muffinsivuokaan tarvitset:

6 kananmunaa

2 dl kuohukermaa

1-1,5 tl suolaa

mustapippuria

Täytteeseen:

graavattua/kylmäsavustettua lohta

savukalkkunaa/savukinkkua

paprikaa

vihreätä parsaa

oliiveja

basilikaa/timjamia/rakuunaa/tilliä/ruohosipulia

juustoraastetta

melkein mitä tahansa, anna mielikuvituksesi lentää

1. Voitele alumiinivuoat/muffinssivuoat sulatetulla voilla ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2. Pilko täytteet pieniin paloihin.
3. Riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Lisää kerma, suola ja pippuri ja sekoita.
4. Annostele täytteet vuokiin ja kaada päälle munaseos.
5. Paista noin 10 minuuttia. 

Ravintola Le Petit Célestin, Pariisi

Kulkiessamme nälkäisinä lounas-aikaan Seine-joen rantaa pitkin huomasimme yhtäkkiä houkuttelevan punaisen markiisin hieman kauempana. Sinne! Avasimme bistron oven ja astuimme pieneen tunnelmalliseen aitoranskalaiseen lukaaliin, jossa ihanat ruoan tuoksut leijailivat melkein täydessä ravintolassa. Onneksemme löytyi vapaa neljän hengen pöytä. Ja mitä parasta, ei ainuttakan turistia, ainoastaan ranskalainen puheen sorina kuului. Punaisia pöytiä, punavalkoruudullisia servettejä ja ahdasta, eli tyypillinen ranskalainen bistro. Luulisin että bistro on korttelissa asuvien kantapaikka. Sitten ruoan kimppuun. Hyppäsimme alkuruokien yli suoraan pääruokiin koska illaksi oli buukattu Seinen illallisristeily.

Vasikan munuaisia superherkullisessa sinappikastikkeessa (karkeata Dijon-sinappia) ja lisukkeena murskattua perunaa. Ystäväni, joka tilasi tämän annoksen oli aivan myyty ja kehui sitä maasta taivaisiin. Itse en välitä sisäelinruoista, mutta ranskalaiset rakastavat näitä.

Veitsellä hakattu pihvitartar talon ranskalaisilla perunoilla. Suussa sulavaa.

Linguini graavatulla kalalla. Hyvä hiukan erilainen pasta-annos.

Valitsin tonnikalan julienne-vihannespedillä. Raikas inkiväärivinegretti kevensi annosta mukavasti. Tonnikalalla oli juuri oikea kypsyysaste ja ihana seesamisiemenkuori. Vihannekset sopivan narskuvia.

Seurueemme ainoa jälkiruoka-harrastaja valitsi Ile flottante-jälkkärin (kelluva saari). Saaren koostumus oli hyvin onnistunut ja kastike sopivan makea. Me muut tyydyimme espressoon.

Veitsen ulkomuotu oli hämäävä ... tarjoilija oli ystävällinen ja huomautti että leikkasimme väärällä/tylsällä puolella.

Bistro hurmasi meidät kaikki: hyvä palvelu, maukasta ruokaa ranskalaisittain, hyviä viinejä (hyvä viinilista), hyvää vettä, aitoa ranskalaistunnelmaa, leppoisaa, tunsimme melkein olevamme kuin kotona.
Ravintolalla on terassitarjoilua kun säät sallivat, mikä ei  onnistunut tänä sateisena ja tuulisena päivänä.
Kannattaa piipahtaa jos haluaa maistaa hyvää ranskalaista "husmanskostia".

Le Petit Célestin

12, quai des Célestins

www.lepetitcelestin.fr

Parsasnacksit

Kesäinen täydellinen viikonloppu takana kohta. Halusimme nauttia alkupalat laiturilla, mutta lokit olivat ehtineet ennen meitä ja olimme liian laiskoja ruvetaksemme pesemään laituria. Siispä rantakalliot saivat kelvata. Yhdistelmä parsa ja silli kuulostaa monien mielestä varmaan oudolta, mutta se oli napakymppi, itse asiassa sairaan hyvää. Teen jatkossakin.

Näin menettelin:

1. Keitin vihreätä parsaa 2 minuuttia suolatussa vedessä. Laitoin ne heti kylmään veteen sen jälkeen. Kuivasin parsat.

2. Tein sitruunavinegretin: raastettua sitruunan kuorta, hiukan sitruunamehua, hiukan viinietikkaa ja sitruunaöljyä. Laitoin parsat saman tien vinegrettiin ja annoin olla siinä 20-30 minuuttia.

3. Pilkoin keitetyn munan pienenpieniksi paloiksi.

4. Leikkasin siivuja saaristolaislimpusta ja voitelin ne.

5. Avasin sillipurkin (minulla oli vain sipulisilliä, matjes olisi ehkä vielä parempi) ja kuivasin muutaman sillifileen. Leikkasin ne pitkiksi suikaleiksi.

6. Jaoin kaikki ainekset leiville. Mustapippuria päälle ja valmista. Aivan mahtavan makuista!

Täytin myös muutaman ison herkkusienihatun wasabituorejuustolla, chorizopaloilla, lopuilla parsoilla, hyppysellisellä kuivattua chiliä ja mustapippurilla. 225 asteiseen uuniin noin 15 minuutiksi. Söimme ne vasta, kun ne olivat ehtineet jäähtyä kunnolla. Ovat silloin paremman makuisia. Todella makoisia. Huom! Emme todellakaan napostelleet kaikkea tätä; assari sai makupalan ja loput menivät jääkaappiin.

Kylmä olut tietysti juomana tällaisena kuumana kesäpäivänä meren äärellä.

Namia oli!