Yotam Ottolenghi, mies joka teki vihanneksista seksikkäitä ... Israelissa syntynyt brittiläinen kokki on tämän reseptin isä. Hän on kirjoittanut monta keittokirjaa ja omistaa lukuisia tunnettuja ravintoloita. Hänen tavaramerkkinsä ovat hiukan odottamattomat makuyhdistelmät Lähi-idästä ja Aasiasta. Tämä Yotam on todella mielenkiintoinen persoona, googlaamalla saatte tietää lisää, jos kiinnostaa!
4 annosta alkuruokana:
4 keskikokoista punasipulia (600 g)
1 1/2 msk oliiviöljyä
20 g rucolaa
15 g revittyjä persiljanlehtiä (jätin pois)
60 g pehmeätä vuohenjuustoa kahden sentin kokoisina paloina
suolaa ja mustapippuria
Salsa:
65 g saksanpähkinöitä, karkeana rouheena
1 punainen chili, pilkottu
1 valkosipulin kynsi, puristettu
3 rkl punaviinietikkaa (2 rkl riittää, käytin balsamicoa)
1 rkl oliiviöljyä (käytin enemmän, noin 3-4 rkl)
Lämmitä uuni 220 asteeseen. Kuori sipulit ja leikkaa jokaisesta sipulista kolme siivua poikittain, noin 2 cm paksuja. Siirrä ne uunipellille. Sivele viipaleet oliiviöljyllä, sirottele päälle 1/4 teelusikkaa suolaa ja hiukan mustapippuria ja paahda uunissa noin 40 minuuttia, kunnes sipuli on kypsä ja kullanruskea. Punasipuleiden luonnollinen makeus tulee esille tällä tavalla. Siirrä sivuun ja anna jäähtyä.
Sillä aikaa kun sipulit ovat uunissa laita kaikki salsan ainekset pieneen kulhoon. Lisää 1/4 tl suolaa, sekoita ja siirrä sivuun. Laita rucolaa ja persiljaa isoon kulhoon. Lisää lämmin sipuli, juusto ja puolet salsasta ja kääntele varovasti etteivät sipulit rikkoudu. Annostele lautasille, lusikoi päälle loput salsasta ja vie tarjolle. Laitoin itse kaikki salaattiainekset lautasille ja sitten vasta lusikoin salsan päälle.
Salaatista tuli tällä kertaa kuvepaistin lisuke. Ottolenghi ehdottaa sirottelemaan hiukan granaattiomenasiemeniä salaatin päälle, koska ne antavat makeahkon puruvastuksen. Unohdin sen, mutta luulisin makuyhdistelmän toimivan ainakin, jos tarjoilet sipulisalaatin alkuruokana. Oli miten oli, tämä punasipulisalaatti maistuu aivan herkulliselta!
Olen täysin samaa mieltä. Ottolenghin makuyhdistelmät ovat välillä suorastaan nerokkaita tai ainakin sellaisia, ettei vain olisi tullut mieleen. Joka tapauksessa äärimmäisen toimivia. Tykkään :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Välillä tuntuu siltä että aineksia ja työvaiheita on liikaa Ottolenghin resepteissä mutta lopputulos on aina ollut mahtavan makuinen.
Poista