Suolaheinäpesto, kikhernefusilli & ravunpyrstöt + viinivinkki

perjantai 9. maaliskuuta 2018



Maalaisbistron mikro-versoviljelmät ovat ylittäneet odotuksemme, joten on keksittävä erilaisia käyttötapoja versoille harva se päivä. Valitsin peston tekoon suolaheinän , koska siitä oli kasvanut tuuhean vihreä matto, joka oli valmis käytettäväksi. Sen maku on miedompi kuin villinä kasvavan suolaheinän. Ellei sinulla ole omia viljelmiä voit käyttää tähän pestoon vaikka ruukkurucolaa tai babyrucolaa (+basilikaa). Tai kokeile tarjolla olevilla versoilla/yrteillä. Kokeileminenhan on aina jännää! Keitin kikhernepastaa, johon sekoitin valmiin peston. Vielä muutama grillattu jättiravunpyrstö maustettuna pimentónilla, suolalla ja pippurilla viimeistelemään annosta. Ja lopuksi hieman pähkinöitä, parmesaania, oliiviöljyä, versoja ja sinapin kukkia.

Suolaheinäpesto:
30-40 g suolaheinän versoja
30-40 g pinjan siemeniä
20-30 g raastettua parmesaania
1 iso valkosipulin kynsi
60-70 ml oliiviöljyä
1-2 tl lime-/sitruunamehua
sormisuolaa
mustapippuria

Paista pinjan siemenille väriä kuivalla paistinpannulla muutama minuutti. Ole varovainen koska niillä on ikävä tapa kärähtää, kun käännät selkääsi. Laita valkosipuli, suolaheinä, pähkinät ja hieman oliiviöljyä huhmareeseen. Murskaa karkeaksi tahnaksi lisäten pikku hiljaa oliiviöljyä. Sekoita joukkoon juusto ja lisää öljyä. Säästä vähän pähkinöitä ja parmesaania annosten viimeistelyyn. Tarkista koostumus ja mausta suolalla, pippurilla ja limellä. Ellet omista huhmaretta voit käyttää sauvasekoitinta.







Keitin kikhernefusillia ja säästin hieman keitinvettä, jota sekoitin peston kanssa valmiiseen pastaan. Sillä aikaa kun pasta kiehui grillasin pannulla raakoja kuorittuja jättiravun pyrstöjä noin 2 min/puoli (kunnes harmaa väri muuttui vaaleanpunaiseksi). Jos grillaat niitä liian kauan ne muuttuvat sitkeiksi.









Viiniksi valikoitui sisilialainen luomuvalkoviini. Crudo Catarratto Zibibbo on puolikuiva, hapokas ja kypsän hedelmäinen viini. Hinnaltaan edullinen, noin 11 euroa. Ihastuimme heti sitrus- ja ananasvivahteisiin ja mielestämme se sopi erinomaisesti pestopasta-äyriäislautasen kaveriksi. Jälkimaku oli pitkä, hedelmäinen ja mausteinen. Sopii voimakkaammin maustetuille kaloille ja äyriäisille sekä vaalealle lihalle. Myös seurusteluviiniksi.


2 kommenttia:

  1. Tällä kerralla huomio kiinnittyi tuohon kauniiseen viinilasiin. Sinulla on kuvissasi kauniita astioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein kaikki käyttämäni astiat ovat perintötavaraa. Ja niitä riittää ... en pysty myymään niin muistorikkaita astioita. Kuten nämä valkoviinipikaritkin. Ne ovat Saksassa 1700-1800 luvulla valmistettuja erityisesti Reinin laakson valkoviineille. Nimeltään Römer. Käytän niitä harvoin mutta ihailen sitäkin useammin.

      Poista