Maalaisbistron talvipuutarha

"Puutarhurin" kertomus: Olen toiminut Maalaisbistron "kesäpuutarhurina" vuosia ja kasvattanut aikamoisen määrän ekologisesti viljeltyjä vihanneksia. Luettuani artikkelin  urbaaneista talvipuutarhureista New York Timesistä https://farm.one/ havahduin Maalaisbistron piileviin mahdollisuuksiin: isoon verantaan ja talvilämpimään saunaan. Toimeen! Viikon päästä sähkölämmitys oli vaihdettu keinovaloon ja ruukkuihin kylvetty vesikrassia, basilikaa, suolaheinää, mustasinappia ja kirjosalviaa. Lähes kaikki siemenet itivät ja homma sujui kuin tanssi.

Ruokahalu kasvoi kuitenkin syödessä - tai ainakin viljellessä - ja tilasin mikroyrttien siemeniä ulkomailta. Mikroyrtit kasvavat muutaman sentin kokoisiksi parissa viikossa ja niitä pystyy kuka tahansa kasvattamaan ikkunalaudalla.  Helppoa kuin heinänteko, kunhan muistaa kastella.Tuntuu suorastaan luksukselta  leikata saksilla tuppo mikrorucolaa, vesikrassia tai suolaheinää aamiaisleivän päälle, kun ulkona on lunta ja pakkasta parikymmentä astetta. Sinapin ja krassin lehdet tuovat mieleen piparjuuren ja vesikrassi on taas maukkaan pippurinen.

Eikä tässä vielä kaikki: Maalaisbistron "kokilta" tuli kehuja niin yrttien mausta kuin ulkonäöstä. Annosten koristeluun ilmestyi punaisia amarantin versoja, minifenkolia, sishoa ja sinertäviä krassin lehtiä.

Kun parisen kuukautta oli kulunut kylvöstä pidot senkuin paranivat: sinappi alkoi kukkia keltaisena, vesikrassi valkoisena ja kirjosalvia sinisenä ja roosana. Näistä maksetaan maailmalla vajaa kymppi muutaman kymmenen gramman kukkaerästä, mutta homma onnistuu keneltä tahansa kotipuutarhurilta pienellä keinovalolla ja keväämmällä ikkunalaudalla. Puutarhurikin joutuu tunnustamaan syövänsä myös silmillä. Ja mieltä hivelee tieto siitä, että versot, kukat ja lehdet ovat kaikki luomua.